Luxemburgin palkat eivät niin edullisia Luxemburgin palkat eivät niin edullisia Luxemburgin palkat eivät niin edullisia

1 Kyllä, maassa on Euroopan unionin korkein vähimmäispalkka tai bruttovuositulo. Mutta Luxemburgin ostovoiman kannalta määrä menettää tehonsa. Talous3 min.02.06.2021Tämä artikkeli on arkistoituPatrick JACQUEMOTOYes, maassa on Euroopan unionin korkein vähimmäispalkka tai bruttovuositulo. Mutta Luxemburgin ostovoiman kannalta määrä menettää tehonsa.

Statec murskaa viimeisimmällä tutkimuksellaan Luxemburgin Eldoradon "myytin". Vertailemalla eurooppalaisia ​​tietoja analyytikot toteavatkin, että asukkaat eivät välttämättä ole siellä ostokapasiteetin perusteella, koska yritykset tarjoavat Euroopan unionin keskimääräisiä korkeimpia tuloja. Ei kuitenkaan mitään valittamista, sillä keskimääräisellä bruttopalkalla 64 932 euroa/vuosi maa tarjoaa edelleen korkeimman palkan 27 jäsenvaltiosta.

Ja jos indeksi saapuu ennen vuoden loppua...

Mutta Statec halusi katsoa tämän yksinkertaisen hahmon pidemmälle. Vertaamalla sitä, mitä oli mahdollista kuluttaa yhdellä suurruhtinaskunnassa ja muissa maissa ansaitulla eurolla. Ja tässä tilanne huononee. Luxemburgin elinkustannukset ovat todellakin sellaiset, että palkkatasossa havaittu ero kapenee, jos otamme huomioon maksetun palkan tarjoaman todellisen ostovoiman. Tarjotun korkeamman tulotason satunnaista vaikutusta vähennetään siten systemaattisesti verrattuna kaikkiin EU-maihin.

Tule toimeentuloon

Pelkästään suuralueella, kun Ranskassa keskimääräinen bruttovuosipalkka on 58 prosenttia samasta Luxemburgin palkasta, ostovoimastandardi (PPS) nousee 67 prosenttiin. Toisin sanoen Ranskassa saaduilla samoilla tuloilla ranskalainen työntekijä voi kuluttaa kotonaan 9 % enemmän kuin asukas... Sama ero havaittiin Belgiassa (71 % keskipalkasta, mutta 80 % ostovoimasta), mutta paljon enemmän Saksan puolella (69 % vs. 84 %).

Lisäksi tämä ero saadun palkan ja jokapäiväisen elämän välillä lisää edelleen heikommin toimeentulevien työntekijöiden vaikeuksia. Työntekijäkamarin äskettäinen tutkimus osoitti myös "työntekijöiden köyhyyden" nousun. Näin ollen joka neljäs luxemburgilainen kotitalous (26 %) myöntää, että he eivät enää tule toimeen kuun lopussa...

Sama havainto havaitaan myös verrattaessa vähimmäispalkkaa saavien eurooppalaisten ostovoimaa. Luxemburgin työnantajat ovat tosin täälläkin EU:n anteliaimpia, ja vieläkin enemmän 1. tammikuuta tapahtuneen nousun jälkeen. Mutta on selvää, että ero on selvästi kaventumassa työntekijöiden kansallisen alueen kulutuskapasiteetissa. Ja "paras esimerkki" löytyy Moselin toiselta puolelta. Sillä jos Saksan minimipalkka vastaa 90 % suurruhtinaskunnassa maksetusta palkasta, se tarjoaa lähes saman ostovoiman rajan takana.

Luxemburgin nopea ja näyttävä muutos

Statec menee jopa niin pitkälle, että vertailee tilannetta toimialoittain. Tapaa ohimennen toinen sosiaalinen legenda, joka haluaa, että kaikki kaupat maksavat Luxemburgissa paremmin kuin sen naapurimaissa. Tämä osoittautuu vääräksi varsinkin niin tärkeällä alalla kuin rakentaminen. Palkkaus on lähes sama Belgian rakennustyömailla, mutta tärkeä vivahde on se, että ostokyky osoittautuu paremmaksi - lyhyesti sanottuna - vallonialaisen työntekijän kuin Eschin työntekijän kannalta. Tehtyjen vertailujen perusteella voidaan tehdä sama johtopäätös hotelli- ja ravintola-alan tai hallintopalvelujen työntekijöistä. Lopulta heillä ei olisi juurikaan kiinnostusta muuttaa valtakunnasta suurruhtinaskuntaan.

Edes teollisuuden tai kaupan työpaikat eivät ole poikkeus tähän yllättävään havaintoon: jos Luxemburgin palkka tällä alalla on hieman korkeampi kuin Saksassa tai Belgiassa samalla toimialalla saatu palkka, euron ostovoima ei ole Luxemburgissa asuvien työntekijöiden etu. Mutta ei ole varmaa, etteivät nämä havainnot vähennä maan houkuttelevuutta rekrytoinnin kannalta. Rajatyöntekijöiden määrä jatkaa kasvuaan ja määrä kaksinkertaistui vuodesta 2002 vuoteen 2019 ja saavuttaa nyt yli 200 000 ihmistä.

Seuraa meitä Facebookissa, Twitterissä ja tilaa klo 17.00-uutiskirjeemme.

Samasta aiheesta